Niin metsä vastaa

Pertti Hallikainen, 19.3.2025

Kävin tänään kahdessa eri poliittisessa tapahtumassa, jotka molemmat olivat omilla tavoillaan vaikuttavia. Ensimmäinen oli Rakennusteollisuuden ja Tampereen Kauppakamarin kuntavaalitilaisuus ja toinen oli Elokapinan järjestämä Niin metsä vastaa-keskustelutilaisuus metsistä, niiden suojelusta ja vaikutuksista ihmisiin.

Rakennusteollisuus RT:n ja Tampereen Kauppakamarin kuntavaalitilaisuus

Tuo ensimmäinen lobbaustilaisuus järjestettiin Tammelan Stadionin tiloissa. Stadion on valmistunut vuonna 2024 ja on todellakin upotettu kortteliin niin että sen ympäri on helppo kävellä. Stadionin kivijalassa on parkkihalli ja liiketiloja. Tämä stadion ja muu Tammelan alueen kehittäminen mainittiin hyvänä esimerkkinä onnistuneesta rakennushankkeesta, vaikka se on vienytkin aikaa. Stadionin suunnittelu on mainittu jo vuoden 2013 pormestariohjelmassa.

Paikallaolijoista suurin osa oli kunta- ja aluevaaliehdokkaita. Rakennusteollisuuden ja Kauppakamarin osuudet olivat varsin odotetut, heidän edustamiensa tahojen omista lähtökohdistaan esitetyt ja sellaisena asialliset ja täynnä tärkeää asiaa. Kaupunkia rakennettaessa pitää ison kuvan olla pitkälle suunniteltu ja kaavoitusprosessien toimia jouhevasti. Yritykset arvostavat ennustettavuutta.

Tampereen Kauppakamarin osuudessa oli paljon samaa kuin Tampereen Vihreiden kuntavaaliohjelmassa, sillä osaamiseen ja kansainvälisyyteen panostaminen nousi hyvin esille. Tässä taustalla tietenkin osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen. Tärkeä on että maahanmuuttaneet tutkinto-opiskelijat yhä useammin myös jäisivät Pirkanmaalle.

Turvallisuuden suhteen yrittäjillä oli sama havainto kuin kaupungin asukkaillakin, eli alkoholin ja kovienkin huumeiden käyttöön liittyvät häiriöt ovat olleet nousussa. Tästä pääsin kotimatkalla todistamaan suoritusta kun kaksi vartijaa piti ilmeisen päihtynyttä miestä maassa asematunnelissa kulkevien ohikulkijoiden arvioidessa tilannetta. Tilanne oli jo päällä kun tästä satuin kulkemaan, eli en tiedä mikä oli johtanut tähän kiinniottoon. Se on hienoa kun ongelmallinen kehitys huomataan, silloin siihen voidaan myös etsiä ratkaisuja.

Tapahtuman kohokohta oli Aalto Yliopiston professori Vesa Puttosen esitys. Hän tiivisti Suomen nykytilanteen, kuinka talous ei ole kasvanut 17 vuoteen, kuinka on otettu velkaa ja kuinka syntyvyys on laskenut. Takana on 90-luvun lama, 2008 finanssikriisi ja 2020 koronapandemia. Samalla kuitenkin ollaan tutkimusten mukaan maailman onnellisin maa, mutta BKT ei mittaakaan onnellisuutta.

Osa Puttosen ehdotuksista toimenpiteiksi tilanteen korjaamiseksi ovat niin isoja, että ne eivät vielä tänä päivänä edusta poliittista realismia. Hän toi hyvin esille tunnistavansa tämän ongelmallisuuden, sillä jos poliitikot eivät jostain voi puhua, niin ne ovat samalla aiheita joista äänestäjätkään eivät halua puhuttavan. Eläkkeiden leikkaaminen ei tule tapahtumaan, massiiviset veronkevennykset ja työelämäuudistukset ovat ehkä tulossa mutta eivät siinä laajuudessa kuin mitä Puttonen haluaisi. Ehdotukset kaupungistumisen kiihdyttämiseksi, maahanmuuttajien ja ulkomaisten investointien houkuttelemiseksi ovat kannatettavia.

Puttosen tuskastunut huudahdus kuinka innovaatioita ja vientiä ei tehdä julkisella sektorilla paljastaa mielestäni hienoisen väheksynnän sitä julkisen sektorin työtä kohtaan, joka mahdollistaa monen yrityksen menestymisen ja jossa myös innovoidaan, kehitetään toimintaa ja voidaan nostaa tuottavuutta, niin oman organisaation kuin asiakkaidenkin. Ero lienee siinä miten tällaiseen kehittämiseen kannustetaan ilman omistajuutta ja osinkotuottoja, tai miten julkinen sektori rahoitetaan jos yksityisellä puolella ei ole riittävästi pöhinää. Palkitsemista pitää julkisellakin sektorilla kehittää niin että tuottavuusloikkia kannattaa tavoitella. Enkä nyt tarkoita johtajien palkitsemisjärjestelmien kehittämistä, vaan ihan kaikkien työntekijöiden pitäisi voida saada palkinto esimerkiksi oman työnsä tuottavuuden kehittämisestä.

Kun Puttoselta kysyttiin mielipidettä teoreettisesta kasvun jälkeisestä yhteiskunnasta (degrowth) oli vastaus lopuksi kuin tv-evankelistan myymä usko: kasvulle ei ole vaihtoehtoa, sen tavoittelusta ei pidä luopua. No, sitten kun kasvu loppuu (ja se on jo 17 vuotta tallannut paikallaan), voidaan ehkä palata tähän kysymykseen.

Niin metsä vastaa

Lyhyen kävelymatkan päässä oli klo 18 alkanut Elokapinan keskustelutapahtuma metsistä. En ehtinyt paikalle tapahtuman alusta asti, mutta onnekseni mahduin istumaan. Ravintola Telakan yläkerta oli aivan täynnnä, meitä oli ehkä joku 50-70 henkeä. Ehdin nähdä alustukset otsikoilla “muistisairaan metsä - runollisia näkökulmia”, “Eeva Kilven metsät” ja “metsät ja mielenterveys - näkökulmia väestötutkimuksesta”. Näissä esityksissä tuli hyvin esiin mikä merkitys metsillä ihmisille on.

Kaikilla ei ole vahvaa luontosuhdetta. Luontobarometrin mukaan peräti 3% arvioi että luonto on itselle vain vähän tärkeä. Vaikka metsää hoidetaan, meillä ei kerätä metsistä pääsymaksuja, eikä metsästä kerätyistä sienistä ja marjoista tarvitse maksaa maanomistajalle korvausta. Metsä on todellinen julkishyödyke, se ei vähene vaikka sitä hyödynnetään, siis virkistyskäytössä. Vain pieni osa tästä käytöstä näkyy BKT:ssa, matkailuyritysten ja turismin kautta.

Metsillä on nykyään arvo myös hiilinieluna. Se, miten metsää käytetään, vaikuttaa siihen kuinka paljon niistä vapautuu ilmakehään hiilidioksidia ja muita kasvihuonekaasuja. EU:n päästökaupan kautta metsien suojelemisella on suora taloudellinen vaikutus valtion budjettiin. Nyt käydään väittelyä siitä, onko hiilinielujen laskentamalli tietoisesti laadittu vääristämään tuloksia, metsäteollisuuden ja työpaikkojen vahingoksi, joku salaliitto tässä kuulemma on.

Laskentamallien kehitys ei voi olla poliittisessa ohjauksessa, se olisi täysin kestämätöntä. Päästöinventaariot ovat tieteenalana vielä uusi ja siksi mallit ja niissä käytetyt kertoimet voivat muuttua. On tärkeä, että kansalaisten luottamus tieteelliseen yhteisöön ja poliittiseen järjestelmään säilyvät. Tieteelliseen kasvatukseen ja koulutukseen pitää panostaa jotta meillä on myös tulevaisuudessa metsien ja ilmaston asiantuntijoita tässä maassa.

Suomen metsät ovat viimeisen tiedon mukaan olleet päästölähde vuodesta 2021 lähtien. Kun näille kasvihuonekaasupäästöille lasketaan hinta, puhutaan miljardeista euroista, jotka Suomen on korvattava. Jos olen ymmärtänyt oikein, koska laskennan menetelmiä kehitetään jatkuvasti, tehdään näihin laskelmiin vielä teknisiä korjauksia takautuvasti vuoteen 2027 asti.

Tapahtumassa yleinen toive oli, että metsien arvo nähtäisiin myös politiikassa, muutenkin kuin metsäteollisuuden näkökulmasta. Nyt on pääasiassa metsänomistajien hyvän tahdon varassa jos he haluavat suojella omia metsiään tai käyttää niissä jatkuvan kasvattamisen menetelmiä. Luonnonperintösäätiö suojelee metsiä lahjoitusvaroin ja METSO-ohjelmaan liittyvällä ympäristötuella tuetaan tiettyjen erityisen tärkeiden elinympäristöjen suojelemista. Nykyinen hallitus on juuri asettanut todella tiukat kriteerit suojeltavien metsien tunnusmerkeiksi, kun olisi ollut mahdollisuus oikeasti suojella Etelä-Suomenkin metsiä ja tehdä samalla jotain luontokadon pysäyttämiseksi.

Kiitos Elokapinalle kun järjestätte tapahtumia myös Tampereella.