Pertti Hallikainen, 6.3.2025
niin kuin minä asian ymmärrän
ihmisellä on äärellinen kyky tuntea onnellisuutta. Tämä on seurausta biologiasta. Ei ole olemassa ääretöntä onnea, vaan raja tulee lopulta vastaan.
Rahalla voi hankkia hyvän elämän perusteet. Köyhäkin voi olla onnellinen, mutta on avuksi että perusasiat ovat kunnossa.
Miljardöörit eivät ole tuhansia kertoja miljonäärejä onnellisempia. Hekin ovat vain ihmisiä.
Minä ja muut kuntavaalien ehdokkaat pääsemme toistuvasti vastaamaan kysymykseen: jos haluamme maksimoida rahalla saavutetun onnen, kenelle se raha pitäisi antaa?
En tässä tekstissä vastaa tähän kysymykseen.
mitä rahalla voi saada?
ja puhutaan siis julkisesta rahasta.
Yhdelle kuluttajalle annettu raha päätyy kauppiaan taskuun ja tästä yhä eteenpäin. Työtä tekevällä väestönosalla, jotka saavat säännöllisesti kaupattua aikaansa rahaksi, on lähtökohtaisesti hyvät mahdollisuudet oman taloutensa ja hyvinvointinsa hallintaan.
Olisiko siis työpaikkojen luominen se kaikkein tehokkain tapa rakentaa kestävää hyvinvointia?
Tässä on se ongelma, että kannattavaa työtä on tarjolla vain äärellinen määrä. Kannattavuus on tietenkin sidottu tähän ajan hetkeen, tähän markkinatilanteeseen. Voitteko kuvitella, miten markkinat olisivatkaan erilaiset, jos Kiinasta ei tuotaisi krääsää tänne, tai jos miljardöörien varat saataisiin reilusti verottamalla yhteiskuntaa hyödyttävään käyttöön? Tulo- ja varallisuuseroista puhutaan paljon, mutta myös tuottavuuserot synnyttävät hyvinvointieroja. Heikko palkkakehitys voi nostaa työn suhteellista tuottavuutta, mutta heikentää samalla ostovoimaa.
kilpailua onnesta?
talousteoria kertoo meille: jos haluamme lisää, meidän pitää joko tehdä enemmän, paremmin, tai ottaa muilta.
Kiina on maailman johtava teollisen tuotannon suurvalta. Heidän talouskasvunsa ja tuottavuutensa on aivan omaa luokkaa. Mutta ovatko he onnellisia? Tilastojen mukaan Suomi on ainakin toistaiseksi ollut maailman onnellisin maa.
Mikä on suomalaisten onnellisuuden salaisuus? Tasa-arvo, demokratia, väestön korkea koulutustaso, metsät. Meillä on monta syytä onneen.
Nämä asiat voivat nyt olla itsestäänselvyyksiä, mutta niiden säilyttäminen vaatii työtä. Enkä nyt tarkoita pelkästään palkkatyötä.
Joistain periaatteista emme voi joustaa. Suomalaisten hyvinvoinnin ei pidä olla kaupan eniten tarjoavalle. Meillä on paljon ja me voimme jakaa reilusti, pudottamatta ihmisiä kelkasta. Esimerkiksi lapsiperheköyhyys ja asunnottomuus ovat sellaisia mittareita, joiden kehittymistä meidän pitää seurata tarkkaan.
onko onni valinta?
Materiaaliseen onneen kytkeytyy erottamattomasti myös henkinen tai hengellinen onnellisuus.
Jokainen tarvitsee vettä, ruokaa, sängyn ja katon päänsä päälle. Terveydenhuolto ja koulutus ovat myös tarpeellisia asioita. Näiden järjestäminen vaatii sähköä, teitä ja putkistoja. Jos lopulta ehdimme rakentamaan kirkkoa, se vaatii viereen tiilitehtaan.
Se, mitä tarvitsemme onnemme eteen, on kiinni arvoistamme. Sillä, että arvostamme toisiamme, saamme jo loihdittua paljon hyvinvointia ympärillemme. Jos osaisimme arvottaa kaikki asiat mitä voimme tehdä tai hankkia sen mukaan, kuinka suuri onni siitä syntyisi, ja aina valitsisimme eri vaihtoehtojen välillä onnemme maksimoiden… no siinäpä vasta olisikin mahtava supervoima. Täydellisyyteen voidaan toki pyrkiä, mutta epätäydellisyydestä emme pääse koskaan. Voimme valita väärin, tehdä virheitä, isojakin. Se todellisuus on hyväksyttävä.
Sen, että tekee parhaansa, on riitettävä.
En neuvo kenellekään, että voisit olla onnellinen, jos tyytyisit vähempään. Täytyy muistaa että meillä on Suomessakin miljardöörejä. Jos onni ei olekaan kiinni rahasta, sillä voi kyllä korjata ison liudan yhteiskunnallisia ongelmia. Huvijahtien hankkiminen ei mielestäni ole kaikkein tehokkain tapa hyvinvoinnin lisäämiseen.
stoalaiset, nihilistit, kristityt ja zen
Meillä on monta filosofiaa ja uskontoa, jotka kertovat miten onneen voi päästä. Hallitsemalla reaktioita omiin tunteisiinsa, hylkäämällä maalliset arvot tai hyväksymällä että elämä on pohjimmiltaan kärsimystä. Kieltäytyminen kaikista pyrkimyksistä ja turhamaisista iloista suojelee varmasti elämän pettymyksiltä, ja myös monilta mahdollisilta saavutuksilta. Uskokoon ken haluaa. Ihmisen luonto on muovautuvainen.
Jos onni on niin katoavaista kuin väitetään, kannattaako sitä edes tavoitella? Saati että se nostettaisiin poliittisen toiminnan korkeimmaksi tavoitteeksi? Tässä kelmeässä valossa kaikki vaikuttaa turhalta, ja turhuuden ylistys saa kotisohvan näyttämään maan korkeimmalta valtaistuimelta. Jos välinpitämättömyyttä vastaan olisi jollakin esittää vasta-argumentteja, niiden pitäisi perustua johonkin arvoon, jota ihminen ei voi hylätä. Mihin tahansa.
En usko että olisi olemassa ihmistä joka ei haluaisi mitään.
Hänkin joka kieltäytyy kaikesta, haluaa kieltäytyä. Kieltäymys on silloin hänen korkeimpansa. Ihmisellä on aina jotkut arvot ja niiden mukaan eläminen, niiden tavoittelu, tuo onnen. Halusi sitä tai ei.
Linkkejä
Economists dropped $10M in rural Africa. It changed economic science forever.
Happiness of the younger, the older, and those in between | The World Happiness Report