lajittelemattomia

Ilmastohätätilan julistaminen olisi rehellinen ja tulevaisuuttamme kunnioittava teko.

Jos et pidä pakolaisista, sinun pitäisi toimia ilmastonmuutosta vastaan.

On epätodennäköistä että ongelma tulisi korjatuksi, jos siltä sulkee silmänsä.

Ihmisten yksilöllinen vastuullisuus ei riitä. Tarvitsemme kollektiivista toimintaa.

Keskiarvoista

Kahden asteen lämpeneminen on vain keskiarvo. Todellinen lämpeneminen vaihtelee maantieteellisesti, jossain lämpenee vähemmän, jossain enemmän. Suomessa todennäköisesti lämpenee enemmän kuin kaksi astetta.

Vaikutukset

Muistin virkistykseksi: Sään ääri-ilmiöt, tulvat, kuivuus, metsäpalot, maanvyörymät, merten happamoituminen, hurrikaanien yleisyys ja voimakkuus kasvaa, lumipeitteisiä päiviä on vähemmän ja lumet siirtyvät pohjoisemmaksi, jäätiköt sulavat ja merenpinta nousee, hellepäivien määrä ja niiden tukaluus kasvaa. Vaikutukset kasveihin, eläimiin ja ekosysteemeihin. Näistä ilmiöistä aiheutuva materiaalinen tuho, satomenetykset. Kuolleisuus. Vakuutusmaksujen nousu. Mielenosoittajia Mannerheimintiellä. Vaikutukset tulevaisuususkoon, henkinen rasitus. Pakolaisuus ja ympäristösiirtolaisuus lisääntyy.

Vaikutukset kasaantuvat. Veden kiertokulussa lämpötilan nousu kasvattaa sademääriä. Sadepilvet roikkuvat ilmassa kunnes vesipisarat tiivistyvät riittävän suuriksi ja painovoima vetää ne alas. Jos maaperä ei pysty imemään kaikkea vettä mikä tulee alas, syntyy tulva.

Yhden asteen vaikutus näkyy jäätiköiden reunoilla. Jäätikön raja kulkee siinä missä jää sulaa vedeksi. Kun lämpötila nousee, jää vetäytyy, lohkeaa, sulaa, ja jäätä on vähemmän. Tumma maa heijastaa auringon valoa vähemmän kuin jäätikkö.

Samanlainen raja kuin jäätikön reuna kulkee myös siinä kohtaa, missä kasvit kuivuvat, kuihtuvat ja kuolevat. Lämpötilan noustessa kuivuus lisääntyy. Vaikutus yhteen soluun on pieni, mutta kun soluja on paljon, kuivuus näkyy kasvissa. Suomessakin kun on paljon puita, voimme mitata kasvussa tapahtuvia muutoksia metsätalouden näkökulmasta.

Jokaisella lajilla on omat rajansa, oma kykynsä menestyä, sopeutua, tai siirtyä parempaan maastoon. Maanviljelijät varmaan osaavat kertoa mitkä lajit heidän pelloillaan menestyvät, tai minkälaisia muutoksia ilmastonmuutokseen sopeutuminen heiltä vaatii. Viljeltävien lajien lisäksi ilmastonmuutos vaikuttaa myös tuholaislajeihin.

Ilmastonmuutoksen globaalit taloudelliset vaikutukset mitataan triljoonissa euroissa vuosittain. Tämän on arvioitu vastaavan keskimäärin 19% tulonmenetystä seuraavan 25 vuoden aikana.

Tavoitteet

Seurattavat mittarit

• Lämpeneminen esiteolliseen aikaan verrattuna
• Hiilidioksidipäästöjen suuruus
• Ilmakehässä olevan hiilidioksidin määrä

Kansainväliset sopimukset ja lainsäädäntö

• EU päästökauppa kattaa alle puolet kasvihuonekaasupäästöistä.
• Pariisin sopimuksessa sitoudutaan rajoittamaan lämpeneminen selvästi alle kahden asteen, mutta sisältää myös kauniin toiveen lämpenemisen rajoittamisesta alle 1,5°C.

Suomen ilmastolaki

Laissa asetetaan kolme päästövähennystavoitetta: tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 60 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, 80 prosenttia vuoteen 2040 mennessä ja 90 prosenttia, pyrkien 95 prosenttiin, vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoden 1990 tasoon.

Milloin tiedämme, jos 1,5°C raja on ylitetty?

• 1,5°C lämpeneminen mitataan pitkän aikavälin keskiarvosta. IPCC käyttää 20-30 vuoden liukuvaa keskiarvoa, eli saamme tiedon rajan ylittymisestä 10 tai 15 vuoden viiveellä.
• ei tarvitse odottaa näin kauaa, jotta voidaan jo ennustaa jos keskiarvo on ylittämässä tämän rajan.
• Vuosi 2024 oli mittaushistorian kuumin ja ensimmäinen vuosi joka ylitti 1,5°C rajan.

Ilmastoetiikka

Syyt olla välittämättä

• yleinen välinpitämättömyys ylipäätään mistään (joku nihilismin muoto)
• “realismi”
  • Kiina ja USA eivät ole riittävästi mukana, siksi meidänkään ei tule tehdä mitään
  • tehtävä on mahdoton (doomerismi)
• olemme ilmastonmuutoksen “suhteellisia voittajia”, siis ilmastonmuutos vaikuttaa meihin vähemmän kuin muihin kansoihin. Ei pidä heikentää tätä “positiivista kehitystä”.
  • tämä näkyy yleensä haluna puhua ilmastonmuutoksen “positiivisista puolista”
  • 2°C lämpenemisen jälkeen kun Suomesta voi tulla viinintuottajamaa, noin 70% nykyisistä viiniä tuottavista alueista voivat olla soveltumattomia viinirypäleiden kasvattamiseen.
• ilmastoskeptisyys ja denialismi
• tämä asemoituminen tunnetaan myös nimellä ‘vapaamatkustaminen’. Saman ilmiön voi muistaa peruskoulun ryhmätöistä: miksi osallistua jos ei oo pakko?

Syyt välittää

• Ilmastonmuutos on eksistentiaalinen uhka sivilisaation tulevaisuudelle. Se aiheuttaa harmia, tuhoa ja surua maailmanlaajuisesti ennennäkemättömällä tavalla. Meillä on keinot pysäyttää se, jos riittävän moni niin vain haluaa.
• Kansainvälisten suhteiden ja kansainvälisen oikeuden näkökulmasta hiilidioksidipäästöt toimivat aseena, jolla heikennämme jo entuudestaan heikoimmassa asemassa olevien ihmisten asemaa entisestään suhteessa enemmän ja kohtuuttoman paljon. Olemme saaneet nauttia rikkaina maina rahan tuomasta edusta öljymarkkinoilla, ja historiallisesti olemme polttaneet enemmän öljyä kuin mitä tulemme sallimaan globaalin etelän köyhille maille. Tätä on alettu kutsua ilmastokolonialismiksi.
• Se ilmastonmuutoksen aiheuttama inhimillinen kärsimys jonka voimme vielä estää, on mielestäni vaivan arvoista.
• Meidän elinajanodote on jo nyt niin korkea, että ei tarvitse edes puhua lapsista, lapsenlapsista ja tulevista sukupolvista. Ilmastonmuutos vaikuttaa jo nyt meidän, elossa olevien ihmisten, elämään. Ilmasto on jo nyt lämminnyt ja tämä lämpeneminen aiheuttaa kaikenlaista jännää. Jos jouluna ei ole lunta, sen pitäisi kiinnostaa suomalaisia.
• Yleinen negatiivisuus on perseestä. Ilmastoperseily pitää nähdä sivistymättömän, vastuuttoman ja vaarallisen ihmisen tunnusmerkkinä.

Keinot

Niin kauan kuin fossiilisia polttoaineita ei veroteta niiden polttamisesta aiheutuneiden haittojen mukaisesti, meillä ei ole toimivaa talousjärjestelmää.

Mitä kaikkea tarvitaan lämpenemisen pysäyttämiseksi?

• Päästöt pitää saada nollaan.
• Ylimääräinen hiilidioksidi pitää siivota pois ilmakehästä.

Hiilibudjetti

Hiilibudjetti tarkoittaa sitä päästöjen määrää, jonka ihmiskunta voi laittaa ilmakehään, niin että voimme vielä alittaa 2°C lämpenemisen. Jos globaalit päästöt pysyvät nykyisellä tasolla, tuo 2°C hiilibudjetti on käytetty 27 vuodessa. Kaikki päästövähennykset mitä teemme antavat meille lisää aikaa, mutta hiilibudjetin antama raja tulee silti vastaan. Päästöt on lopetettava.

Päästölähteet

• Energia
• Liikenne
• Teollisuus ja rakentaminen
• Maatalous
• Maankäyttö (esim metsien kasvu tai kato)
• ja mitä näitä nyt on

Mitä on tehty tähän mennessä?

• Globaalit päästöt kasvavat edelleen. Kasvunopeus (0.7% per vuosi) on hidastunut siitä mitä se oli viime vuosikymmenellä (2.1% per vuosi).
• Ihmisten määrä pallolla kasvaa nopeammin kuin globaalit päästöt, eli per capita päästöt ovat saavuttaneet huippunsa ja kääntyneet laskuun.
• Suomen päästöt ovat laskeneet noin 43% vuodesta 1990.
• Suomen nykyinen päästövähennystahti ei ole riittävä ilmastolain vuoden 2030 päästövähennystavoitteen saavuttamiseksi.

Onko ehdotuksia miten tämä temppu saataisiin tehtyä?

• Demokraattisesti
• Poliittisella toiminnalla (mielenosoituksia, lakkoja, äänestyspäätöksiä)
• Kansansivistystyöllä (projektin menestyksellinen toteutus on riippuvainen tieteestä, joten tieteellistä lukutaitoa ja luottamusta tieteelliseen menetelmään pitää edistää)
• Kansainvälisellä yhteistyöllä, ulkopolitiikalla

En halua väheksyä yksilöiden tekemien elämäntapavalintojen merkitystä, ne ovat oikeasti tärkeitä, mutta tässä haluan erityisesti tarkastella muutosta kollektiivisesta, yhteiskuntapoliittisesta näkökulmasta.

Suunnittelualueet

• taloudellinen: Miten muutos saadaan taloudellisesti järjestettyä?
• poliittinen: Miten muutokselle saadaan tarvittava poliittinen kannatus?
• teknologinen: Mitä teknologiaa meillä on käytettävissä, pitääkö varoja ohjata johonkin tiettyyn tutkimukseen?
• sosiaalinen, psykologinen: Miten teemme mahdollisimman helpoksi muutokseen mukaan lähtemisen?
• oikeudenmukaisuus: Miten pidämme huolta että muutos toteutetaan oikeudenmukaisesti?

Mahdoton tehtävä?

Onko ihmiskunnan mahdollista nousta nyt vaaditulle kehitystasolle, jossa hallitsisimme oman kotiplaneettamme ilmastoa?

Verrattavissa olevia mahdottomia asioita:

• Suomi raittiiksi
• avaruushissi kuuhun
• Amerikka käyttämään metrijärjestelmää
• rauha Lähi-itään

Verrattavissa olevia projekteja, jotka on ollut mahdollista toteuttaa

• Kolmas maailmansota estetty toistaiseksi
• Covid-pandemia taltutettu
• Internet
• Otsonikadon pysäyttäminen
• Nykyinen öljypohjainen talousjärjestelmä rakennettu viimeisen 200 vuoden aikana

Ongelma on meidän aiheuttamamme, me voimme halutessamme myös korjata tilanteen.

Toivosta

On olemassa muutamaa erityyppistä toivoa:

• Turha, perusteeton toivo (toivotaan asiaa, joka pian tiedetään mahdottomaksi)
• Poliittisesti välttämätön, performanssitoivo (toivo, jota tarvitaan poliittisen toiminnan uskottavuudden vuoksi. Esitetään toiveikasta, koska niin on laskettu saatavan enemmän ääniä vaaleissa.)
• Tieteellisesti perusteltu toivo (Tiedetään että asia voi toteutua, mutta varmuutta ei ole. Voidaan toivoa.)
• Uskonnollinen tai maailmankuvaan liittyvä toivo (Riippumatta tosiasioista, toivotaan koska halutaan toivoa.)

Varmoja asioita varten ei tarvita toivoa. Jos asian tiedetään tapahtuvan, ei sen tapahtumista tarvitse enää toivoa.

Toivottomuudesta

• saattaa tuntua helpommalta tai omaan persoonaan sopivammalta vaihtoehdolta, luonnolliselta
• voi olla perusteltua, jolloin kyse tosiasioiden myöntämisestä. Mutta kun operoidaan alueella jossa ei ole täsmällistä tietoa siitä miten asiat tulevat menemään, myös toivottomuuteen liittyy epävarmuutta.
• lamaannuttava vaikutus, estää toiminnan. Miksi yrittää jos ei usko onnistumiseen? Jos ei ole toivoa, miksi tehdä mitään?
• -> Ihminen joka tekee jotain on todennäköisesti edes hieman toiveikas.
• Mitä toivottomuudella on mahdollista saavuttaa? Ehkä käytettävissä olevat panokset on silloin mahdollista sijoittaa kannattavammin. Mutta jos yrittämiseen liittyvä hinta on pieni, tai epävarmuus suuri, eikö ole parempi yrittää, sillä mitä jos olen väärässä? Mitä jos toivoa onkin olemassa? Ainoa keino saada varmuuus siihen, pystymmekö onnistumaan, on yrittää. Yrittämättä jättäminen on kaikkein varmin tapa epäonnistua.

Ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyy paljon epävarmuustekijöitä. Kyse on poliittisesta muutoksesta, joka pitäisi saada aikaan riittävän monen ihmisen korvien välissä. Vielä on liian aikaista heittää kirvestä kaivoon.

Ulkopolitiikka

Kansainväliset sopimukset

Q: No jos Pariisin sopimus on olemassa ja siinä sanotaan että me rajataan lämpeneminen alle kahteen asteeseen, niin eikö tää homma ole jo paketissa? Mitä tästä nyt enää tarvitsee puhua?

A: Ne sopimukset on vain lupauksia. Vielä pitää tehdä ne käytännön toimenpiteet, joilla päästöjä vähennetään. Ero lupausten ja tekojen välillä on suuri.

Millä keinolla saamme Yhdysvallat ja Kiinan mukaan?

Kykymme vaikuttaa maailmamme suurvaltoihin on, sanotaanko, rajallinen.

Ne ihmiset, jotka äänestivät Trumpin presidentiksi, ovat äänestämässä vielä monta kertaa sen jälkeen kun Trump siirtyy eläkepäiville. Paljon on siis laitettava markkinauskon ja teknologisen kehityksen varaan. Trumpin presidenttiyteen liittyy paljon epävarmuustekijöitä, mutta ainakaan mitään suoraa ilmaston kannalta myönteistä linjaa tuskin on odotettavissa. Mutta yritetään katsoa mitä sieltä voisi olla tulossa:

• Tariffit heikentävät amerikkalaisten ostovoimaa. Monien tuotteiden hinnat tulevat nousemaan, jos tariffit toteutuvat. Pitkällä aikavälillä tariffit ohjaavat tuotantoa takaisin Yhdysvaltoihin, siis heille kotimaista tuotantoa ja työpaikkoja. Tämä on hyvä asia ulkomailta kuljetetun tavaran liikenteen päästöjen kannalta. Ei ole hyvä asia jos aurinkopaneeleja saa vain Kiinasta, siksi on tärkeä että USA kehittää omaa tuotantoaan, vaikka sitten kauppasodan keinoin.
• Trump todennäköisesti onnistuu rikkaiden rikastuttamisessa, siis tuloerojen kasvattamisessa. Teknokratia sisältää mahdollisuuden että joku biljonääreistä kiinnostuu ilmastosta.

Yhdysvalloissa ei perinteisesti ole ollut vahvaa ympäristöliikettä. Koko maan toiminta perustuu yksityisautoiluun. Mutta energiasektorilla ja sähköautojen kohdalla varmaan tapahtuu edistystä.

Kiinassa väkiluku putoaa ja per capita päästöt ovat kääntymässä laskuun. Poliittisesti maa vaikuttaa vakaalta ja taloudellisesti todella aktiiviselta. Maa on kunnostautunut erityisesti akkujen ja aurinkopaneelien valmistuksessa, vaikka hiilivoimaakin rakennetaan vielä säätövaraksi. Jos ennen oli tapana sanoa että kaikki on Amerikoissa suurta, niin nykyään myös Kiina tekee suuria ja siitä on maalailtu energiasiirtymän ja sitä myötä päästövähennysten globaalia veturia. Iso laiva kääntyy hitaasti, mutta Kiina on mukana Pariisin sopimuksessa ja matkalla kohti päästötavoitteitaan.

Voimmeko ottaa mallia Afrikasta?

Afrikan per capita päästöt ovat pienemmät kuin millään muulla maanosalla. Tietysti he saavat paljon lämpöenergiaa auringosta, elävät useammin köyhyydessä ja kasvattavat päästöjään paremman elintason toivossa, mutta ehkä siellä on joitain asioita, josta voisimme ottaa mallia. Jos kaikki 5,6 miljoonaa suomalaista muuttaisivat Afrikkaan ja laskisivat päästönsä Suomen tasosta Afrikan tasolle, olisimme jo hyvän matkaa lähempänä meidän ilmastolaissa mainittuja tavoiteita.

Pitääkö meidän siirtyä takaisin 1800-luvun talouteen?

Ei. Meillä on paljon päästötöntä teknologiaa, jota voimme hyödyntää. Vaikka on totta että emme olisi tässä tilanteessa jos emme olisi koskaan löytäneet öljylähteitä, tai olisimme ajoissa ymmärtäneet tämän energialähteen skaalaamisen seuraukset, ei menneisyyteen tarvitse palata.

Johtaako tämä suunnitelmatalouteen?

Jos vaihtoehtoja on kaksi:

• suunnitelma jossa ajamme päin seinää
• suunnitelma jossa yritämme väistää seinän

Lienee selvää kumpi suunnitelmista on parempi.

En näe ongelmaa siinä että meillä on tavoitteita; ja suunnitelmia näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. En pidä todennäköisenä että päästövähennysten takia meidän tarvitsisi siirtyä keskitettyyn suunnitelmatalouteen.

Päästötalous

Tehdään nyt aivan selväksi että hiilidioksidipäästöt ovat ympäristölle haitallisia päästöjä siinä missä kaikki muutkin vaikkapa teollisesta yritystoiminnasta syntyvät päästöt. Päästöjen sijoittaminen luontoon voi olla yrittäjälle kannattava liiketoimintamalli. Jätehuoltomaksut voi näin jättää maksamatta. Samalla tavalla ilmakehään päästetty hiilidioksidi jää jonkun muun hoidettavaksi. Tämän toimintamallin lopettaminen ei tietenkään ole erityisen suosittua, koska kukapa meistä nyt vapaaehtoisesti haluaisi lopettaa naapurin terassille paskomisen?

Jos olisikin joku taloudellinen, teknologinen ratkaisu, jolla hiilidioksidin saisi imuroitua pois ilmakehästä, mutta nämä ratkaisut ovat osoittautuneet kalliiksi toteuttaa. Puiden istuttaminen on yksi parhaista hiilinieluista, mutta puidenkin hiili vapautuu ennemmin tai myöhemmiin takaisin kiertoon. On edullisempaa estää päästön syntyminen, kuin siivota sitä jälkikäteen. Harmillista on myös että tehtaiden piippujen tulppaaminen on kallista ja että ei-sähköisten henkilöautojen päästöjen pudottaminen nollaan on ilmeisen mahdotonta.

Päästökauppa

Päästökauppa toimii niin, että päästökaupan järjestäjä, meidän tapauksessa EU, myöntää tietyn määrän päästöoikeuksia, joista sitten käydään kauppaa. Päästökaupan piiriin kuuluvalla taholla pitää olla tuottamiaan päästöjä vastaava määrä päästöoikeuksia. Koska päästöoikeuksia on rajallinen määrä, tämä pakottaa päästövähennyksiin tai päästöjen kompensointiin. Päästökauppajärjestelmä ETS sai alkunsa vuonna 2005 ja sitä on sen jälkeen laajennettu ja kehitetty, ja EU on ottanut ja on ottamassa mukaan muitakin maita.

Aika öljyn jälkeen

Minkälaista elämä sitten on öljyn jälkeen? Tähän asti on pyritty aina etsimään korvaava teknologia, jonka voi tuoda öljyn tilalle. Tämä on kuitenkin hidasta, sillä se edellyttää todella ison investoinnin tekemistä näiden vaihtoehtoisten energialähteiden rakentamiseksi. Rakennusmiehiä on olemassa äärellinen määrä. Energiasektorin investoinnit nostavat samalla kaiken muun rakentamisen hintoja, mukaanlukien asuntotuotannon. Investointikapasiteetti ja rakentamiskapasiteetti ovat äärellisiä.

Jos haluamme, voimme luopua öljystä myös ilman korvaavaa energialähdettä. Tämä voi tarkoittaa kulutuksen vähentämistä, matkustamisen vähentämistä, ja ruokavalion kohdalla vähäpäästöiseen kasviperäiseen ruokavalioon siirtymistä. Jotkut varmasti kertovat, että eivät voi vähentää, lopettaa tai tehdä ylipäätäänn mitään muutoksia omassa elämässään. Siksi tarvitsemme poliittisen päätöksen, jolla verotuksen kautta hienovaraisesti ohjaamme kulutusta vähähiiliseen suuntaan. Tällöin jokaisen kuluttajan on helpompi omassa arjessaan tehdä oikeansuuntaisia päätöksiä. Kulutusverojen lisäämisen ei tarvitse tarkoittaa köyhyyden lisääntymistä. Sosiaaliturvaa tarvitaan joka tapauksessa ja se on osa myös päästövähennysten vastuullista toteuttamista.

Minun mielestäni vähähiilinen tulevaisuus voi tarkoittaa tulevaisuutta, jossa on entistä kannattavampaa asua lähellä työpaikkaansa ja ystäviään. Tulevaisuutta jossa on taloudellisesti kannattavampaa asua suuremmissa yhteisöissä, joissa ihmiset tukevat toisiaan. Jossa materialismin sijaan arvostetaan yhteisöllisyyttä ja luontoa. Jossa kiireen sijaan on tavallista harjoittaa kärsivällisyyttä ja maltillisuutta (vaikkapa linja-autoa odotellen). Jossa meillä ei ole varaa pitää ihmisiä työttömänä tai sairauksia hoitamattomana. Kun öljyä vähennetään, moni muu asia tulee aiempaa kannattavammaksi.

Öljyn jälkeinen aika on joka tapauksessa tulossa, koska öljy on äärellinen resurssi. Hallitsematon ilmaston lämpeneminen kannattaa estää. Se on järkevää erityisesti koska jos emme pysäytä sitä tässä lähiaikoina, sitä voi olla myöhemmin entistäkin vaikeampi pysäyttää. Jos keskilämpötila lähtee hallitsemattomaan nousuun, no, se nyt ei olisi lainkaan tarpeellista.

Varautuminen ja sopeutuminen

Varautuminen on asia joka voidaan tehdä etukäteen, mahdollista tulevaisuutta ennakoiden. Ihminen voi yrittää varautua.

Sopeutuminen on asia joka tehdään kun tilanne on jo muuttunut tai äkillisesti muuttumassa. Eläimet voivat yrittää sopeutua.

Ilmaston lämpenemiseen voidaan yrittää varautua. Suomen keskilämpötila voi nousta skenaariosta riippuen vuosisadan loppuun mennessä 2-6 astetta. Esimerkiksi alueilla joilla on korkeampi tulvariski on jo tehty varautumista.

Varautuminen ilmastonmuutoksen seurauksena mahdollisesti tapahtuvaan Atlantin merivirtojen (AMOC) romahtamiseen on vaikeampaa, koska sen aiheuttama ilmastollinen muutos olisi niin suuri, ettei millään etukäteen tehtävällä varautumisella voitaisi merkittävästi helpottaa tilannetta. Siksi varautumisen sijaan tällaisen riskin toteutuminen kannattaa estää tehokkailla päästövähennystoimilla.

Varautumista on kaikki joustovaran lisääminen. Henkinen varautuminen voi tarkoittaa tietoisuuden kasvattamista mahdollisista tulevaisuuden ilmiöistä. Kykymme ja halumme auttaa lähimmäistä tulee myös varmasti hyödyksi.

Minkälaista sopeutumista olemme tehneet? No ainakin ilmastointilaitteet ovat olleet suosittuja.

Ongelmana muutoksen nopeus ja laajuus

Oikeastihan me emme tiedä, mikä olisi planeetallemme ihmiskunnan kannalta optimaalinen ilmasto. Ilmasto vaikuttaa koko planeetan toimintaan melko monimutkaisella tavalla. Ehkä jos ilmasto olisi hieman viileämpi, voisimme viljellä niitä alueita, joissa nyt on aavikko. Ehkä pieni lämpeneminen auttaisi viljelijöitä planeetan viileämmillä alueilla. Ongelma nykyisessä ilmastonmuutoksessa on se, että muutos tapahtuu liian nopeasti ja liian voimakkaasti. Siksi käytän termiä hallitsematon ilmastonmuutos.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset kasautuvat. Pienistä puroista syntyy suuri joki. Yhteiskuntamme on keskinäisriippuvainen ja altis murroksille. Jos meitä ei olisikaan täällä yli kahdeksaa miljardia, vaan jokin pienempi, pienemmän planetaarisen jäljen jättävä määrä, silloin voisi päästöjäkin olla vähemmän, ilmasto lämmetä hitaammin ja tehtävä korjausliike olisi helpompi toteuttaa.

Väite, että tulevaisuus olisi lapsissa, ei enää pidä paikkansa. Tulevaisuus on meissä, jotka nyt teemme tulevaisuutta koskevia päätöksiä.

Luontokato

Ilmastonmuutos on yksi tekijä joka vaikuttaa luontokatoon ja käynnissä olevaan kuudenteen sukupuuttoaaltoon.

Asenteita luontokatoon

Kaikkia ihmisiä ei luontokato kiinnosta. Naalista ja kuutista saa otettua söpöjä kuvia, ne voivat auttaa houkuttelemaan turisteja ja niiden pesimisen eteen on tehty paljon töitä. Samalla maassamme on arvioitujen lajien joukosta 2667 arvioitu uhanalaisiksi.

Mitä mieltä tästä asiasta voi olla?

• Jokainen sukupuuttoon kuollut laji on suuri menetys.
• On harmillista että lajeja kuolee sukupuuttoon.
• Lajien kuolemalla on aina jokin vaikutus ihmisiin.
• Kuolevilla lajeilla ei juuri ole merkitystä.
• Minua ei kiinnosta paskan vertaa.
• On hyvä asia että lajeja kuolee pois (sulkia ihmiskunnan hattuun, voitamme evoluutiossa)
• Sukupuutot ovat täysin luonnollisia.
• Voimme tarvittaessa kehittää uusia lajeja kuolleiden tilalle, tai herättää vanhat lajit geenipankista uudelleen eloon.
• Emme voi tehdä mitään asian eteen, joten siitä on turha murehtia.

Yhden lajin kuoleminen sukupuuttoon vaikuttaa ekosysteemiin pysyvästi. Emme voi aina etukäteen laskea, minkälaisia muutoksia yhden lajin taantuminen aiheuttaa muiden lajien elämään. Sen kuitenkin tiedämme, että ihmisen toiminnalla on ollut negatiivinen vaikutus tuhansien lajien levinneisyyteen. Ilmastonmuutos pistää kasvi- ja eläinlajien sopeutumiskyvyn todelliseen testiin.

Monet toimenpiteistä, jotka auttavat luontokatoa vastaan, auttavat myös ilmastonmuutosta vastaan. Luonnon ennallistaminen, suojeleminen ja luontoa rasittavan kulutuksen vähentäminen ovat suoraviivaisia keinoja antaa luonnolle takaisin sille kuuluvaa elintilaa.

Demokratia

Mitä voidaan tehdä jo nyt

• Suunnitellaan ja toteutetaan päästövähennyksiä
• Osoitetaan mieltä
• Äänestetään

kyllähän näitä keinoja on

Miksi ilmastonmuutoksesta sopii puhua myös kuntavaaleissa?

Vaikka ongelma on suuri ja sen ratkaiseminen vaatii kansainvälistä yhteistyötä, käytännön ilmastotekoja tehdään kaikilla toiminnan tasoilla, ihan yksilöiden tekemistä päätöksistä aina kansalliseen ja kansainväliseen tasoon asti. Tampereella on oma Hiilineutraali Tampere 2030 - tiekartta, jonka toteuttamista on syytä jatkaa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan, sillä on ilmastopolitiikan toteutuksen kannalta merkitystä, kuka kunnan valtuustossa istuu ja päätöksiä tekee.

Moni varmaan ajattelee, että kunnassa on tärkeämpiäkin asioita kuin ilmastonmuutos. Kunnissa tehdään monenlaista, mikä maksaa rahaa. Myös päästövähennykset maksavat rahaa (erityisesti koska meillä ei ole kattavaa päästökauppajärjestelmää). Jos vastakkainasettelua halutaan tehdä, niin päästövähennykset voidaan aina asettaa kilpailemaan kaupungin eri menoja vastaan, kunnes ne putoavat tärkeysjärjestyksessä budjetin ulkopuolelle. Jotta näin ei kävisi, on tärkeää että ihmiset jotka pitävät ilmastonmuutosta asiana joka pitää ottaa vakavasti, myös äänestävät ehdokasta, joka ajattelee näin.

Kaupungin ilmastobudjetti kertoo kuinka lähellä olemme hiilineutraalisuustavoitetta, ja minkälaisilla toimeenpiteillä pääsemme yhä lähemmäs tätä tavoitetta. Monet toimenpiteet ovat yleishyödyllisiä, esimerkiksi pyöräilyn edistäminen ja pyöräkaistojen rakentaminen on toimintaa mitä soisi tapahtuvan, vaikka emme lainkaan tietäisi ilmastonmuutoksesta. Energian säästäminen on taloudellisesti järkevää sellaisenaan. Joukkoliikenteen investoinnit muokkaavat kaupunkia suuntaan, jossa yksityisautoilu ei enää ole yhtä usein aivan välttämätöntä, ja tällä on isoja sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia kaupunkilaisten elämään ja kaupungin ilmeeseen. Liikenteen päästöjen pitää lähteä laskuun, ja siksi suosimme tiivistä kaupunkirakennetta.

Vuoden 2025 talousarvio kertoo näin: “Kaupunkiorganisaation ilmastotoimien toimintamenot ovat vuoden 2025 talousarviossa 62,9 milj. euroa (4,5 % kaupungin toimintamenoista), ja ne koostuvat suurelta osin puhtailla käyttövoimilla kulkevan joukkoliikenteen tilaamisesta.”

Päästövähennyksiin käytettävä raha pitää ymmärtää investointina tulevaisuuteen, ja osana Suomen tekemiä päästösitoumuksia.

Jos ilmastohätätilaa ei julisteta nyt, niin milloin sitten?

Ilmastohätätilan julistaminen on ollut Elokapinan päällimmäinen vaatimus ja olen sen heiltä kopioinut. Mielestäni on hyvä ajatus, että tässä tilanteessa puhuttaisiin asioista selkeästi, tehtäisiin kansallisia toimenpiteitä ja rakennettaisiin tilannekuvaa ilmastonmuutoksen seurauksista, laajasti kansalaisia ja sidosryhmiä osallistaen. Ei sillä etteikö suomalaisten enemmistö jo nyt tietäisi mitä on tapahtumassa, koen että meillä olisi iso tarve vahvistaa demokraattista osallistumista, tehdä yhdessä toimenpiteiden priorisointia ja avoimesti kertoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista, riskeistä ja niistä keinoista, joilla voimme vähentää päästöjämme. Ilmastohätätilan julistaminen on keino varmistaa, että kaikki viimein ymmärtävät mitä on tapahtumassa ja että tilanne on vakava.

Ajatus kansalaisfoorumista on selvittämisen arvoinen. Olen hieman kahden vaiheilla pitäisikö Tampereella perustaa erillinen lautakunta tai jaosto, joka antaisi ilmastotyötä koskevia lausuntoja ja aloitteita ja tiedottaisi ilmastotyön etenemisestä. Monet ihmiset ovat perustellusti huolissaan ilmastonmuutoksesta ja ilmastobudjetti on sen verran suuri, että tällainen järjestäytyminen voisi olla paikallaan.

Muussa tapauksessa asian seuraaminen jää valtuustoryhmien ja yksittäisten valtuutettujen aktiivisuuden ja sosiaalisessa mediassa tapahtuvan viestinnän varaan. Asiaa koskevia päätöksiä tehdään lähes kaikissa lautakunnissa. Tampereella ilmastotyöstä kiinnostuneista löytyisi varmasti ihan hyvä yleisö ihmisiä, jotka haluaisivat omalla panoksellaan osallistua nimenomaan ilmastonmuutoksen torjuntaan. Ymmärrän uuden jaoston perustamisen byrokraattisen hinnan, mutta jos ilmastonmuutos on korkealla uuden valtuuston asialistalla, meidän tulisi ainakin keskustella siitä miten meidän kannattaa organisoida ilmastonmuutokseen liittyvä päätöksentekotyö.

Linkkejä

Ennakkotieto: Tampereen kasvihuonepäästöt vähenivät vuodessa lähes viidenneksen (3.12.2024)